Viime vuosikymmeninä pommisuojia tai suojabunkkereita on usein pidetty synkän menneisyyden jäännöksinä, jolloin konfliktit ja sodat muovasivat sukupolvien elämää. Mutta kysymys jää: miksi pommisuojat ovat edelleen tärkeitä nykymaailmassa?
Pommisuojan historia
Suojakotien käsite on yhtä vanha kuin ihmiskunta itse. Kivikaudella ihmiset etsivät turvaa luolissa, kun vaara uhkasi. Antiikin ja keskiajalla mahtavat linnoitukset tarjosivat asukkailleen turvapaikan. Tällaisten suojien rakentaminen kehittyi vastauksena aseiden kehitykseen. Vaikka keskiaikaisten linnojen paksut muurit tarjosivat tehokkaan suojan nuolia ja katapultteja vastaan, tykkien keksiminen vaati uusia suojarakenteita. Ranskalaisen arkkitehdin Vaubanin suunnittelemat vaikuttavat linnoitukset todistavat edelleen tätä historiallista aikakautta. Vasta 1900-luvulla perustettiin pääasiassa maanalaisia betonirakenteita, joita kutsutaan bunkkereiksi, torjumaan nykyaikaisten aseiden aiheuttamia uhkia. Aluksi bunkkereilla oli ensisijaisesti sotilaallinen rooli, mutta toisesta maailmansodasta lähtien niitä tarvittiin yhä enemmän myös siviiliväestölle. Tämä muutos johtui pitkän kantaman aseiden ja pommittajien ilmaantumisesta, jotka muodostivat merkittävän uhan siviiliväestölle kaukana konfliktialueista.
Bunkkerien kehitys 1900-luvulla
Toisen maailmansodan aikana suojasuojia improvisoitiin usein hätäisesti olemassa oleviin kellareihin, metroasemille tai luoliin. Jopa nämä alkeelliset bunkkeritilat pelastivat tuhansien ihmisten hengen. Ydinaseiden ilmaantuminen sodan loppupuolella toi kuitenkin uuden uhan, joka aloitti ”kylmän sodan” aikakauden, joka jatkui 1990-luvun alkuun asti. Ydinaseiden ominaisuudet ja vaarat asettivat uusia haasteita suojaan suunnittelijoille. Ydinaseet eivät ainoastaan kohdistaneet valtavaa ilmanpainetta, vaan myös vapauttaneet äärimmäistä lämpöä, voimakasta radioaktiivista suoraa säteilyä ja pitkäaikaista radioaktiivista laskeumaa. Atomibunkkerit oli suunniteltava tarjoamaan maksimaalinen suoja näitä uhkia vastaan, mikä teki klassisen ”ilmahyökkäyssuojan” maailmansodan aikakaudelta vanhentuneen.
Eri maat omaksuivat erilaisia strategioita kylmän sodan aikana. Sveitsin ja Suomen kaltaiset maat pyrkivät kattavaan siviilisuojeluun laajalle levinneillä pelastuspalveluvälineillä, kun taas Saksan kaltaiset maat tarjosivat suojakapasiteettia vain yksinumeroisille prosenttiosuuksille väestöstään. Ensisijaisesti bunkkereita rakennettiin sotilaslaitoksia, valtion laitoksia ja hallinnon osia varten. Kaikille kansalaisille suunnattu kattava puolustus näytti epäkäytännölliseltä ja kalliilta. ”Rautaesiripun” kaatumisen ja entisen ”itäblokin” hajoamisen myötä 1990-luku näytti käynnistävän maailmanlaajuisen poliittisen rentoutumisen ja rauhan ajan.
Uuden vuosituhannen kehitys
Uuden vuosituhannen geopoliittinen kehitys näytti aluksi vahvistavan optimistisen näkemyksen, jonka mukaan suuret sodat ja katastrofit olivat ainakin Euroopassa menneisyyttä. Niin kutsutun ”rauhanosion” hengessä Saksassa tehtiin huomattavia budjettileikkauksia väestönsuojeluun, katastrofivalmiuksiin ja armeijaan. Vuodesta 2007 lähtien kaikki investoinnit väestönsuojelulaitoksiin on pysäytetty. Nykyiset tilat joko purettiin tai jätettiin rappeutumaan. Kuitenkin uusien geopoliittisten jännitteiden, globaalien kriisien, kuten ilmastonmuutoksen ja pandemiaen, uusien kilpailevien valtaryhmittymien nousun ja Ukrainan konfliktin alkaessa, jotkin Euroopan hallitukset ja niiden väestö ovat tulleet jälleen tietoisiksi haavoittuvuudestaan. kriisin aikoina. Saksassa ja muualla käydään parhaillaan keskusteluja väestönsuojelukonsepteista. NBC-suojattujen tilojen perustamista ”kaikkia” varten ei kuitenkaan ole suunniteltu. Tavallisten kansalaisten odotetaan valmistautuvan itse, esimerkiksi luomalla yksityisiä hätätarvikkeita.
Yksityiset bunkkerit valmiusratkaisuna
Rakenteensa ansiosta bunkkerit voivat toimia turvallisina tiloina, jotka suojaavat erilaisilta mahdollisilta uhilta teollisuuskatastrofeista ja terrori-iskuista kansalaislevottomuuksiin ja sodankäyntiin. Myös ydinaseita vastaan suojautuminen on mahdollista yksityisessä bunkkerissa. Nykyään asiantuntijat pitävät niin kutsuttujen ”taktisten ydinaseiden” rajoitettua käyttöä huomattavasti todennäköisempänä kuin globaalia ydinsotaa, jolla ei olisi todellisia ”voittajia”. Uhan luonne on kehittynyt. Tavallinen siviilisuoja ei tietenkään kestä suoraa ydiniskua, mutta aseen vahvuudesta riippuen selviytyminen ydinräjähdyksen jälkeen muutaman sadan metrin – muutaman kilometrin päässä räjähdyspaikasta on tällaisessa bunkkerissa mahdollista. Lisäksi myöhempi radioaktiivinen laskeuma voidaan kestää tehokkaasti maanalaisessa suojassa ABC-suodattimilla. Asiantuntijat arvioivat, että radioaktiivisuustasot palautuvat turvalliselle tasolle 7-14 päivän kuluessa ydinräjähdyksestä. Siinä vaiheessa asukkaat voivat yleensä poistua suojista.
Johtopäätös: Valmiuden tarve
Silloin, kuten nyt, maailma ei valitettavasti ole rauhallinen paikka, ja ponnisteluja rauhan ja vakauden saavuttamiseksi ravistelevat usein konfliktit ja katastrofit, jotka usein iskevät yllättäen ja arvaamattomasti. Tällaisissa olosuhteissa voi olla liian myöhäistä ryhtyä toimiin. Hyvä varautuminen kannattaa, minkä vuoksi bunkkerit ovat ajankohtaisia tänäkin päivänä.